Suuri kurpitsa

Kaupallisuuden huipentuma onnen ja autuuden jenkkilästä saapuu taas. Köpiksen Tivoli juhlisti Halloweenia jo pari viikkoa sitten paikallisen syysloman aikaan. Vaikka Halloween on mielestäni ehkä typerin mukajuhla ikinä, kävin kuitenkin Tivolissa katsastamassa koristelut.

1. Virhe: viikolla kun menee töitten jälkeen on varmasti hiljaisempaa.. niin, unohdin vain sen paikallisen syysloman. Tivoli ryöppysi lapsiperheitä varustettuina hyökkäysvaunuilla ja sokerista humaltuneilla pikkupedoilla.

2. Virhe: minulla on aikaa reilu puoli tuntia, ehtiihän tässä.. niin, ja ne lapsiperheet tukki kaikki kulkuväylät joten ei meinannu ehtiä.

Halloweenin aito tunnelma oli saatu hyvin vangittua Tivoliinkin. Pääosassa olivat ruoho-/kukkakattoiset pienet tuvat, joista sai ostaa erilaisia asioita: karamelleja, makkaraa, koruja, hattuja. Muovisia kurpitsoja oli sadoittain eri kokoisia ripoteltu ympäriinsä. Muovin ja kaupallisuuden taivas oli kuitenkin pilattu oikeilla olkipaaleilla, joiden päälle aikuiset saattoivat istahtaa lepäilemään ja lapset peuhaamaan. Ajattelisivat vähän, kai jostain olisi saanut ostaa muovisiakin olkipaaleja.

Kukkaistutukset Tivolissa ovat yleensa upeat läpi kesän. Nyt osa pienistä kukkaruukuista oli korvattu chiliruukuilla. Loistava idea! Chilit hehkuivat syksyn väreissä ja kesti hetki huomata etteivät ne olekaan kukkia. Tivolin kukkaislaita oli onneksi säästynyt suuremmilta Halloween hömpötyksiltä, ja itse syksyisissä puissa ja istutuksissa oli koristusta tarpeeksi.

No, tulipahan käytyä. Ja sain napattua muutaman valokuvankin. Edelleen kännykällä, koska kamera on rikki, eikä uutta ole. Kuvien laatu siis jatkossakin yhtä loistava. Tivolin joulua (peläten) odotellessa..

Junauutisia

Maanantai-aamuna töihin mennessäni juna oli huimat 40 minuuttia myöhässä. Ensin Malmön asemalla junaan oli liitetty liikaa vaunusettejä, ja sitten ylimääräisiä ei saatu pois. Ja kun vihdoin saatiin se ylimääräinen setti pois, niin se seisoi vaihtoraiteilla tiellä ja tukki puolet aseman liikenteestä. Oli niin maanantai-aamukooma, etten jaksanut edes hermostua koko viivästyksestä. Viihdettä tarjosi lisäksi konnarin (tai mikä se täällä sitten onkaan) kuulutukset.

Kuuluttajana oli sama ruotsalainen konnariheppu koko ajan. Ensimmäiset kuulutukset olivat hyvin asiallisia: kerrottiin että vahingossa on nyt tullut liian monta vaunusettiä ja korjataan tilanne. Seuraava kuulutus n. 20 minuutin kuluttua alkoi jo kuulostaa hieman hermostuneelta. Heppu pahoitteli tilannetta ja kertoi että "joku tanskalainen oli saanut päähänsä laittaa junaan liikaa vaunusettejä" ja että nyt ylimääräistä ei saada irti. Pian tämän jälkeen koko junavuoro peruttiin ja jouduimme siirtymään ulos junasta. Ylimääräinen setti saatiin irti ja pääsimme takaisin junaan. Pienen odottelun jälkeen pääsimme vihdoin liikkeelle, ja konnari aloitti anteeksipyytelevän viimeisen kuulutuksensa sanomalla ettei nyt oikein tiedä mitä sanoa. Sitten hän kertoi miten onnellinen on, että on nyt ruotsin puolella töissä eikä tanskan puolella, koska me (ruotsalaiset) olemme olleet niin kärsivällisiä. Mitenkähän sujuu yhteistyö oikeasti noissa Øresund-junissa?

Kuulutukset tarjoavat hauskaa viihdettä aina ajoittain muutenkin. Varsinkin ruotsalaiset konnarit ovat yleensä nuoria, ja heistä on hauska jutustella meille matkustajille. Joskus joukossa on myös helmiä, kuten eräs tämän kesäinen kuulutus: "Lähdemme Malmön asemalta ja suuntamme kohti Kööpenhaminaa. Ikäväkseni täytyy kertoa, että eräältä henkilöltä hävisi kenkä asemalle. Hyvää matkaa!"

Mikrofoniin tarttujien kielitaito välillä naurattaa myös hieman. Varsinkin ruotsalaisten tarve lausua kaikki g:t j:nä. Myös englantia puhuttaessa: "Ladies and Jentlemen!" No, hyvä vaan että kuulutukset tulevat englanniksikin. En valita!

Uusia hauskoja kuulutuksia odotellessa kampanja Suomeen: Pois VR:n tylsä naisääni ja tilalle satunnaiset konnarien kommentit!

Christiania

Kävin lauantaina opastetulla kierroksella Christianiassa. Olen käynyt siellä muutaman kerran aiemminkin, mutta ilman opastusta. En tiennytkään, että alue on niin laaja. Itse olen pysynyt enimmäkseen pääkadulla.

Ihmisillä on monenlaisia mielipiteitä Christianiasta. Itse tyydyn toteamaan vain, että se on erittäin idyllinen ja mielenkiintoisella tavalla kaunis paikka, josta löytyy epäkohtia samalla tavalla kuin mistä tahansa muualtakin. Alueen maine perustuu tietysti suurelta osin hasiksen vapaaseen saatavuuteen, mutta mielestäni ideologia vapaasta kaupungista on kaunis ilman huumeitakin.

Christiania on keidas väkivallan keskellä. Siellä ihmiset voivat elää yhdessä onnellisina, suvaitsevaisina ja satuttamatta toista. Päätökset tehdään yhdessä, jokainen on vastuussa omasta elämästään ja tekemisistään, yhteisestä omaisuudesta huolehditaan yhdessä. Kuulostaa aikamoiselta utopialta, ja kyynisen nykyajan asukin mielestä mahdottomalta.

Ja mahdotonta se onkin. Loistava artikkeli Voima-lehdessä kuvaa melko hyvin myös omia mielipiteitäni. Myös Christianiassa tapahtuu rikoksia, muitakin kuin huumerikoksia. Asukkaat eivät ole yksimielisiä toimintatavoista. Kaupallisuus muuttaa toimintatapoja. Utopia murenee hiljalleen, omaan mahdottomuuteensa, kiinteistökauppoihin vai ihmisten perusluonteeseen?

Toisaalta kaikki tuo idealistinen unelman tavoittelu, kuitenkaan siinä onnistumatta, tuo Christianialle mielestäni myös tietynlaisen surumielisen vireen. Idyllistä, mutta haikeaa. Ja pörrötukkainen vanha setä omissa maailmoissaan istuskelemassa kadun nurkassa.