Christiania

Kävin lauantaina opastetulla kierroksella Christianiassa. Olen käynyt siellä muutaman kerran aiemminkin, mutta ilman opastusta. En tiennytkään, että alue on niin laaja. Itse olen pysynyt enimmäkseen pääkadulla.

Ihmisillä on monenlaisia mielipiteitä Christianiasta. Itse tyydyn toteamaan vain, että se on erittäin idyllinen ja mielenkiintoisella tavalla kaunis paikka, josta löytyy epäkohtia samalla tavalla kuin mistä tahansa muualtakin. Alueen maine perustuu tietysti suurelta osin hasiksen vapaaseen saatavuuteen, mutta mielestäni ideologia vapaasta kaupungista on kaunis ilman huumeitakin.

Christiania on keidas väkivallan keskellä. Siellä ihmiset voivat elää yhdessä onnellisina, suvaitsevaisina ja satuttamatta toista. Päätökset tehdään yhdessä, jokainen on vastuussa omasta elämästään ja tekemisistään, yhteisestä omaisuudesta huolehditaan yhdessä. Kuulostaa aikamoiselta utopialta, ja kyynisen nykyajan asukin mielestä mahdottomalta.

Ja mahdotonta se onkin. Loistava artikkeli Voima-lehdessä kuvaa melko hyvin myös omia mielipiteitäni. Myös Christianiassa tapahtuu rikoksia, muitakin kuin huumerikoksia. Asukkaat eivät ole yksimielisiä toimintatavoista. Kaupallisuus muuttaa toimintatapoja. Utopia murenee hiljalleen, omaan mahdottomuuteensa, kiinteistökauppoihin vai ihmisten perusluonteeseen?

Toisaalta kaikki tuo idealistinen unelman tavoittelu, kuitenkaan siinä onnistumatta, tuo Christianialle mielestäni myös tietynlaisen surumielisen vireen. Idyllistä, mutta haikeaa. Ja pörrötukkainen vanha setä omissa maailmoissaan istuskelemassa kadun nurkassa.