Heti siskon saavuttua Ruotsin kamaralle (tiistaina) kiirehdimme kuuntelemaan Dropkick Murphysiä. Äänen voimakkuus oli noussut huomattavasti edellisistä keikoista. Hivuttauduimme torin takalaitaa kohti ja silti särki korvia. Niin, korvatulpat oli tyypillisesti kotona, eikä siihen hätään löydetty infopistettä, josta niitä olisi saanut.
Keikka eteni hengästyttävään tahtiin. On siinä vanhoilla äijillä energiaa. Hämmästyin, kun kuulin yhtäkkiä tutun kappaleen. Kyseessä oli kuitenkin tunnettu irlantilainen kapakkilaulu. En ole siis kyseistä bändiä kuunnellut niin, että muuten kappaleita tunnistaisin. Reipasta menoa oli kyllä mukava katsella ja kuunnella. Harmi, kun huoli kuulosta varjosti hieman keikasta nauttimista. Muutenkin äänentoisto oli aika surkea. Pohdittiin siskon kanssa, josko olisi vaikuttanut Mike Patton –elämykseenkin. Sisko oli nimittäin yksi kyseistä artistia Ilosaaressa kehuneista. Ja oli edelleen sitä mieltä, että miehen ääni on aivan omaa luokkaansa, ja juuri se ääni itseäni välillä häiritsi. Mene ja tiedä.
Keikan jälkeen kävimme vielä olutterassilla, kun jano yllätti. Seuraava artisti ehti aloittaa keikkansa virvokkeita nautiskellessamme. Kyseessä oli ehta ruotsalainen rokkari Anders Wendin bändinsä Moneybrother kanssa. Herraa oli monessa artikkelissa kehuttu maasta taivaaseen mm. tittelillä ”kirkkain rockikoni Ruotsissa”. Joo-o. Seurasi iloista ruotsalaista iskelmäpoppia. Kuuntelimme sitä kolme kappaletta ja päätimme lähteä kotiin. Ehkä tämä olisi pienessä nousuhumalassa, iloisella mielellä toiminut. Ehkä ei. Suomalainen kaipaa synkkyyttä!
Torstaina vuorossa oli Flogging Molly, jota olin itse odottanut ehkä eniten. Laitettiin sitä ennen ruokaa (intialaista, nam! resepti saapuu myöhemmin) ja juotiin pari pulloa viiniä. Niiden voimalla keikka sujui varsin iloisissa merkeissä. Äänen voimakkuuskin oli siedettävämpi kuin edellisellä keikalla (vai oliko viinillä vaikutusta asiaan?). Suussa napsui sen verran, että keikan jälkeen illan teeman mukaisesti suuntasimme irkkupubiin, ja otimme viskit. Hauska meno pubissa vei mennessään ja illan toinen bändi, Millencolin kävi vain hetkellisesti mielessä. Torstaista väsyneenä jäi väliin myös perjantaina festivaalit lopettanut Opeth. Oli kuulemma ollut hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti