Lunta!

Tänä aamuna avasin olkkarin verhon ja näin autojen päällä lunta. Riemun paikka. En uskonut että tänne ikinä sataa lunta. Junalla töihin Köpikseen as usual ja sielläkin tuntu vähän satelevan. Tulin ulos metrosta ja katoin et onhan täälläkin lunta.. Ei ollu, oli suolaa..


Sitäkin olen ihmetellyt. Miksi ihmeessä kylvetään kilokaupalla suolaa, jos on pieni mahdollisuus että voi tulla lunta. Lumi ehkä sulaa jalkakäytävillä suolan ansiosta. Sitten tulee kylmää, ja koko mössö jäätyy. Nice.

No, työpäivän päätteeksi palasin Malmöön ja huomasin että täällä sataa oikeasti lunta. Tai satoi. Hetken. Kuva siitä hetkestä.


Käytiin syömässä ja muutamalla oluella (=tekstin taso). Ja kun lähdin baarista kotiin, oli lumi muisto vain. Niin täällä. Mutta tuntuipa hyvältä nähdä lunta. Ja hetken maailma oli taas valoisa!

Voihan James Blunt!

James Blunt, sotilas ja artisti, oli vierailevana toimittajana tämän aamun Metro-lehdessä. Herra oli ollut mukana valitsemassa lehteen tulevia artikkeleita, valiten käsiteltäväksi ilmastoteeman.

James Blunt on juuri ollut maailmankiertueella 180 kaupungissa Aberdeenista Aucklandiin. Blunt on hyvin ympäristötietoinen, ja siksi häntä on matkallaan häirinnyt suuresti hotellien ilmastoinnit. Blunt itse toteaa kolumnissaan "en ole ympäristöasiantuntija". Tähän mielipiteeseen voin yhtyä. Voisi kuvitella, että ympäristötietoista julkkista häiritsisi lentää ympäri maailman, mutta tähän ei oteta mitään kantaa. Ainoastaan hotellien ilmastoinnit ovat turhaa, ympäristöystävällisempää olisi Bluntin mielestä avata ikkuna. Totta varmasti, mutta pientä suhteellisuuden tajua nyt!

Metrossa on myös artikkeli Ruotsin vaikeasta vuokra-asuntotilanteesta. Puolet Ruotsin nuorista (20-27 v) ovat ilman asuntoa. Opiskelupaikkakunnilla vuokra-asuntoa jonotetaan keskimäärin kuusi vuotta. Uusia vuokra-asuntoja on rakennettu vuoden alusta vain 1700. James Blunt haluaa kommentoida tätä artikkelia, ympäristönäkökulmasta tottakai: "Älkää rakentako lisää, minusta tuntuu että rakentaminen on haitallista ympäristölle." Montakohan asuntoa herra itse omistaa? Voisiko rakentamisessakin tinkiä vaikka julkkisten mega-asunnoista, eikä opiskelijoiden ja nuorten vuokra-asunnoista? Perspektiiviä James Blunt!

Lopulta Metrosta löytyy myös artikkeli itse ympäristötietoisesta herra Bluntista. Blunt kertoo siinä, miten hänen lempiharrastuksensa on laskettelu, ja miten hän mielellään viettää talven erinäisissä laskettelukeskuksissa. Varsin ympäristöystävällinen harrastus.

Ensin huomasin suuttuvani. Typeriä väitteitä, typeriä mielipiteitä, typerä James Blunt. Saman typeryyden jatkuessa suuttumukseni vaihtui epäuskoisuuteen: eihän kukaan voi olla NOIN typerä. Lopulta mietin, onko koko lehti artikkeleineen vitsi. Kuka haluaa uskoa julkkista, joka lentää ympäri maailman ja rakastaa intohimoisesti laskettelua, kun tämä pyytää kääntämään ilmastoinnin pois päältä. No, toivottavasti lehti sai jonkun muunkin ajattelemaan. Muutakin kuin ilmastoinnin sulkemista.

Loistavat linssit

Törmäsin ruokablogeja lueskellessani ihan loistavaan vihreän linssikeiton ohjeeseen. Tämä sopii kylmiin ja synkkiin syksyn iltoihin kuin villasukat jalkaan. Lopputulos on lievästi hernekeittomainen, mutta hienostuneempi versio. Hernekeitto on hyvää, mutta tämä vie voiton jännittävillä mausteillaan. Makuyhdistelmä on täydellinen. Reseptistä tulee normaali-kattilallinen keittoa, tuli syötyä kahdessa päivässä. Sopii myös vegaanille kun laittaa hunajan tilalle sokeria ja kermaksi soijakermaa.

Keitolle sopisi hyvin kaveriksi joku leipä-/piirakkajuttu. Yritin itse tehdä tonnikalapiirakkaa, joka epäonnistui, ikävä kyllä. Kai se pitää sitten uskoa, että huonoista raaka-aineista ei hyvää tule. Sorruin ostamaan kaupasta jotain halpis-tonnikalaa. Purkki sisälsi ruskeaa rakeista mössöä, joka haisi kalanruualle. Ei olisi pitänyt edes yrittää laittaa sitä piirakkaan. Mutta sinne meni, tonnikalat ja piirakka.

Lueskelin lisää linsseistä, seuraa pieni info ja ylistys linsseille: Linssit ovat superruokaa. Niistä saa hurjan annoksen proteiinia, kahta eri B-vitamiinia ja paljon rautaa. Kaikki tämä ilman rasvaa. Linsseissä on kolesterolia alentavia kuituja ja sydämelle hyviä ainesosia. Ja ne maistuu hyvälle :)

No niin, takaisin loistavaan linssikeittoon. Tässä resepti, suosittelen! Alkuperäinen resepti löytyi Apinakeittiöstä. Hiukan muokkasin sitä, lähinnä omiin kokkaustapoihin sopivaksi.

Loistava linssikeitto

• 1 iso porkkana tai 2 pientä
• 2 sipulia
• 5 valkosipulinkynttä
• 2 dl vihreitä linssejä
• 1 l kasvislientä = 2 kasvisliemikuutiota + litra vettä
• 2 tl (dijonin) sinappia
• 1 tl paprikajauhetta/chilijauhetta
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 tl hunajaa (vegaanille sokeria)
• suolaa
• loraus ruokakermaa (vegaanille soijakermaa)
• nippu tuoretta persiljaa

Paloittele porkkana, sipulit ja valkosipuli. Lorauta kattilaan öljyä ja kuullottele siinä vihanneksia muutama minuutti. Huuhtele linssit ja lisää kattilaan. Lisää kattilaan myös vesi ja kasvisliemikuutiot. Keittele ja hauduttele puolisen tuntia ja lisää sitten mausteet. Kun keitto on muuten valmis, lisää kunnon tilkka (soija)kermaa (vajaa 1 dl meni miulla) ja ripottele päälle persilja.

Keittokupponen kourassa kun kömpii sohvalle viltin alle ja laittaa kynttilät palamaan, ei pimeässä syksyssäkään ole enää mitään vikaa.

Suuri kurpitsa

Kaupallisuuden huipentuma onnen ja autuuden jenkkilästä saapuu taas. Köpiksen Tivoli juhlisti Halloweenia jo pari viikkoa sitten paikallisen syysloman aikaan. Vaikka Halloween on mielestäni ehkä typerin mukajuhla ikinä, kävin kuitenkin Tivolissa katsastamassa koristelut.

1. Virhe: viikolla kun menee töitten jälkeen on varmasti hiljaisempaa.. niin, unohdin vain sen paikallisen syysloman. Tivoli ryöppysi lapsiperheitä varustettuina hyökkäysvaunuilla ja sokerista humaltuneilla pikkupedoilla.

2. Virhe: minulla on aikaa reilu puoli tuntia, ehtiihän tässä.. niin, ja ne lapsiperheet tukki kaikki kulkuväylät joten ei meinannu ehtiä.

Halloweenin aito tunnelma oli saatu hyvin vangittua Tivoliinkin. Pääosassa olivat ruoho-/kukkakattoiset pienet tuvat, joista sai ostaa erilaisia asioita: karamelleja, makkaraa, koruja, hattuja. Muovisia kurpitsoja oli sadoittain eri kokoisia ripoteltu ympäriinsä. Muovin ja kaupallisuuden taivas oli kuitenkin pilattu oikeilla olkipaaleilla, joiden päälle aikuiset saattoivat istahtaa lepäilemään ja lapset peuhaamaan. Ajattelisivat vähän, kai jostain olisi saanut ostaa muovisiakin olkipaaleja.

Kukkaistutukset Tivolissa ovat yleensa upeat läpi kesän. Nyt osa pienistä kukkaruukuista oli korvattu chiliruukuilla. Loistava idea! Chilit hehkuivat syksyn väreissä ja kesti hetki huomata etteivät ne olekaan kukkia. Tivolin kukkaislaita oli onneksi säästynyt suuremmilta Halloween hömpötyksiltä, ja itse syksyisissä puissa ja istutuksissa oli koristusta tarpeeksi.

No, tulipahan käytyä. Ja sain napattua muutaman valokuvankin. Edelleen kännykällä, koska kamera on rikki, eikä uutta ole. Kuvien laatu siis jatkossakin yhtä loistava. Tivolin joulua (peläten) odotellessa..

Junauutisia

Maanantai-aamuna töihin mennessäni juna oli huimat 40 minuuttia myöhässä. Ensin Malmön asemalla junaan oli liitetty liikaa vaunusettejä, ja sitten ylimääräisiä ei saatu pois. Ja kun vihdoin saatiin se ylimääräinen setti pois, niin se seisoi vaihtoraiteilla tiellä ja tukki puolet aseman liikenteestä. Oli niin maanantai-aamukooma, etten jaksanut edes hermostua koko viivästyksestä. Viihdettä tarjosi lisäksi konnarin (tai mikä se täällä sitten onkaan) kuulutukset.

Kuuluttajana oli sama ruotsalainen konnariheppu koko ajan. Ensimmäiset kuulutukset olivat hyvin asiallisia: kerrottiin että vahingossa on nyt tullut liian monta vaunusettiä ja korjataan tilanne. Seuraava kuulutus n. 20 minuutin kuluttua alkoi jo kuulostaa hieman hermostuneelta. Heppu pahoitteli tilannetta ja kertoi että "joku tanskalainen oli saanut päähänsä laittaa junaan liikaa vaunusettejä" ja että nyt ylimääräistä ei saada irti. Pian tämän jälkeen koko junavuoro peruttiin ja jouduimme siirtymään ulos junasta. Ylimääräinen setti saatiin irti ja pääsimme takaisin junaan. Pienen odottelun jälkeen pääsimme vihdoin liikkeelle, ja konnari aloitti anteeksipyytelevän viimeisen kuulutuksensa sanomalla ettei nyt oikein tiedä mitä sanoa. Sitten hän kertoi miten onnellinen on, että on nyt ruotsin puolella töissä eikä tanskan puolella, koska me (ruotsalaiset) olemme olleet niin kärsivällisiä. Mitenkähän sujuu yhteistyö oikeasti noissa Øresund-junissa?

Kuulutukset tarjoavat hauskaa viihdettä aina ajoittain muutenkin. Varsinkin ruotsalaiset konnarit ovat yleensä nuoria, ja heistä on hauska jutustella meille matkustajille. Joskus joukossa on myös helmiä, kuten eräs tämän kesäinen kuulutus: "Lähdemme Malmön asemalta ja suuntamme kohti Kööpenhaminaa. Ikäväkseni täytyy kertoa, että eräältä henkilöltä hävisi kenkä asemalle. Hyvää matkaa!"

Mikrofoniin tarttujien kielitaito välillä naurattaa myös hieman. Varsinkin ruotsalaisten tarve lausua kaikki g:t j:nä. Myös englantia puhuttaessa: "Ladies and Jentlemen!" No, hyvä vaan että kuulutukset tulevat englanniksikin. En valita!

Uusia hauskoja kuulutuksia odotellessa kampanja Suomeen: Pois VR:n tylsä naisääni ja tilalle satunnaiset konnarien kommentit!

Christiania

Kävin lauantaina opastetulla kierroksella Christianiassa. Olen käynyt siellä muutaman kerran aiemminkin, mutta ilman opastusta. En tiennytkään, että alue on niin laaja. Itse olen pysynyt enimmäkseen pääkadulla.

Ihmisillä on monenlaisia mielipiteitä Christianiasta. Itse tyydyn toteamaan vain, että se on erittäin idyllinen ja mielenkiintoisella tavalla kaunis paikka, josta löytyy epäkohtia samalla tavalla kuin mistä tahansa muualtakin. Alueen maine perustuu tietysti suurelta osin hasiksen vapaaseen saatavuuteen, mutta mielestäni ideologia vapaasta kaupungista on kaunis ilman huumeitakin.

Christiania on keidas väkivallan keskellä. Siellä ihmiset voivat elää yhdessä onnellisina, suvaitsevaisina ja satuttamatta toista. Päätökset tehdään yhdessä, jokainen on vastuussa omasta elämästään ja tekemisistään, yhteisestä omaisuudesta huolehditaan yhdessä. Kuulostaa aikamoiselta utopialta, ja kyynisen nykyajan asukin mielestä mahdottomalta.

Ja mahdotonta se onkin. Loistava artikkeli Voima-lehdessä kuvaa melko hyvin myös omia mielipiteitäni. Myös Christianiassa tapahtuu rikoksia, muitakin kuin huumerikoksia. Asukkaat eivät ole yksimielisiä toimintatavoista. Kaupallisuus muuttaa toimintatapoja. Utopia murenee hiljalleen, omaan mahdottomuuteensa, kiinteistökauppoihin vai ihmisten perusluonteeseen?

Toisaalta kaikki tuo idealistinen unelman tavoittelu, kuitenkaan siinä onnistumatta, tuo Christianialle mielestäni myös tietynlaisen surumielisen vireen. Idyllistä, mutta haikeaa. Ja pörrötukkainen vanha setä omissa maailmoissaan istuskelemassa kadun nurkassa.

Musiikkia metsästä

Kävin torstaina kävelylenkillä Pildammsparkenissa. Se on Malmön suurin puisto, ja melko lähellä kotiani. Ilta alkoi hämärtyä, kun kuulin yhtäkkiä musiikkia jostakin. Lähdin seuraamaan ääntä, ja se johdatti minut puiston laidassa olevan amfiteatterin luo.

Jäin hetkeksi nauttimaan musiikista ja oudosta tunnelmasta. Hetki oli täynnä vastakohtia. Hiljainen, hämärä puisto, valaistu lava ja energinen bändi. Bändillä oli savukone, jonka savu muuntui metsän reunassa usvaksi. Nuori naislaulaja lauloi välillä puhtaalla kauniilla äänellä, ja välillä mörisi matalalta.


Ehdin kuulla vain muutaman biisin ennen kuin bändi lopetti. Jälkeen päin yritin etsiä tietoa bändistä tai keikasta, enkä löytänyt mitään. Olikohan koko keikka edes todellinen?

Pildammsparken on muutenkin mukava puisto käydä vaikka kävely- tai juoksulenkillä. Puiston keskellä on suuri lampi, jonka rannalla voi istuskella. Länsilaidalta löytyy iso nurmiaukio auringonottoon tai grillaukseen. Amfiteatterissa tapahtuu mystisiä asioita :) ja kruununprinsessa Margarethan kukkakäytävässä ja muotopuutarhassa kukat kukkivat koko kesän. Ainut haittapuoli on miljoonat linnut (siis suuret linnut: hanhet jne.), joiden ulosteet peittävät lammen rannan kävelytien aika kattavasti. Tulee eräskin "Ne Hampaat"-bändin biisi mieleen..

Vanhemmat kävivät kesällä kyläilemässä ja nappasivat alla olevat kuvat. Oi, ihana muistella sitä heinäkuun hellettä. Nyt on jo niin syksyinen ja kylmä ilma täälläkin.

Living in the danger zone

Viime sunnuntaiyönä Malmössä sytytettiin muutaman tunnin välein yhteensä 9 autoa palamaan. Osa niistä oli suurissa parkkihalleissa, joten muutkin autot vaurioituivat.

Samana yönä joku räjäytti videovuokraamon ikkunat dynamiitilla, samalla räjäyttäen viiden muun liikkeen ikkunat.

Tänä viikonloppuna Malmössä järjestetään European Social Forum. Uutiset kertovat kuinka monta ihmistä pidätettiin minkäkin mielenosoituksen jälkeen.

Eilen kun tulin töistä kotiin, oli asemalla parikymmentä poliisia tarkastamassa kaikki, ketkä tulivat Kööpenhaminasta Malmöön.

Koska European Social Forumin keskus on lähellä kotiani, kuulen jatkuvasti poliisi-/paloautojen pillien ulvonnan. Eilen illalla ja yöllä helikopteri partioi alueella.

Miksi kaikki tämä väkivalta? Mikä ihmisiä vaivaa???

Rapuloita

Viime viikonloppuna vietimme rapujuhlaa kaksin kaverin kanssa. Perinteisesti juhla kääntyi loppuvaiheessa enemmän alkoholin nauttimiseksi, mutta ehdimme sitä ennen herkutella myös meren antimilla.

Juhla alkoi tietysti ruuan valmistamisella. Keittiössä hääräsi kaksi hurjaa kokkia, ja viinin maistelusta huolimatta tulostakin syntyi. Ainut mikä tuotti ongelmia, oli balsamicosiirappi. Vaikka kuinka yritimme tehdä tarkasti ohjeen mukaan, oli sokeria ilmeisesti aina liikaa. Saimme aikaiseksi siirapin sijaan kivikovia balsamicokakkuja. Tai ehkä lämpötila oli pielessä, en tiedä. Kahden yrityksen jälkeen päätimme, että pelkkä balsamico on oikeastaan ihan riittävä. Kuka sitä siirappia kaipaa. Jos joku on muuten onnistunut siirapin teossa - vinkkejä, kiitos?

Kaupassa tuotti päänvaivaa myös sienten valinta. Tuoreena ei ollut tarjolla kuin herkkusieniä ja kanttarelleja ja halusimme keittoon voimakkaamman makuista tavaraa. Lopulta löysimme epämääräisen pussillisen kuivattuja sieniä. Pussin kyljessä oli kuva tatista, mutta kaikki teksti oli puolaksi. Tatti kuin tatti, päätimme, sama se millä kielellä, ja hyvä soppa tuli. Eikä muuten löytynyt myöskään smetanaa Ruotsista. Pakko oli ostaa kermaviiliä, joka ei kyllä täysin korvannut smetanaa makunsa puolesta.

Rapujen panssarit ja sakset keräsimme talteen ja keitimme niistä seuraavana päivänä rapulientä. Keittovaiheessa haju oli aika kalanruokamainen ja lievästä krapulasta kärsivälle hieman epämiellyttävä. Valkoviini oli juotu onnistuneesti lähes loppuun edellisenä iltana. Juopoilta oli desin verran unohtunut pullon pohjalle, joten käytimme vain sen verran. Lopputuloksena syntyi kuitenkin oiva liemi, jota käytimme merellisen risoton pohjana. Liemen ohje on reseptien lopussa.

Rapujuhlan menu:

• Build-your-own mätitoast
• Graavilohileipä
• Vuohenjuustotoastit balsamicosiirapin kanssa
• Sienikeitto
• Rapuja

Ja tässä näitä reseptejä. Kaikkia voin suositella!

Build-your-own mätitoast
Paahda paahtoleipä ja leikkaa se pienemmiksi, suuhun sopiviksi paloiksi.
Laita leipäpalalle lusikallinen kermaviiliä (smetanaa!), sirottele päälle hienonnettua salottisipulia, ja lusikallinen mätiä. Nauti! Vaihtoehtoisesti voit sekoittaa kermaviilistä, salottisipulista ja mädistä tahnan ja levittää sen leivälle. Hyvää se on, miten päin vaan nautittuna.

Graavilohileipä
Ruisleivän päälle kasataan seuraavaa: salaatinlehti, graavilohta, punasipulia, tilliä.

Vuohenjuustotoastit balsamicosiirapin kanssa

Balsamicosiirappi

• 1 dl balsamiviinietikkaa
• 1 dl kirsikka-, puolukka- tai mustaviinimarjamehua
• 1/3 dl sokeria

Leiville (5 kpl paahtoleipiä puolitettuna kulmittain)

• oliiviöljyä
• timjamia (tuoretta tai kuivattua)
• suolaa ja mustapippuria
• vuohenjuustoa (n. 100 g)
• kirsikkatomaatteja
• pinjansiemeniä

Keitä ensin balsamicosiirappi. Mittaa kaikki siirapin aineet kattilaan ja keitä seosta korkealla lämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes se jäähtyy lusikassa siirappimaiseksi. Pullota siirappi pieneen puhtaaseen pulloon ja jäähdytä. (Tämä ei siis onnistunut, joten käytimme lopulta pelkkää balsamicoa..)

Sivele leiville oliiviöljyä ja mausteita. Leikkaa vuohenjuusto viipaleiksi ja nosta kullekin leivälle juustoa. Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja jaa puolikkaat leiville. Ripottele päälle vielä pinjansiemeniä ja oliiviöljyä.

Kypsennä leipiä 200 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja leivät ovat hiukan ruskistuneita. Valuta lopuksi leiville hieman balsamicosiirappia/pelkkää balsamicoa.

Sienikeitto

• 40 g kuivattuja tatteja
• 1 punasipuli tai 3 salottisipulia
• 2 valkosipulin kynttä
• 2 dl kermaa
• basilikaa

Liota kuivattuja sieniä lämpimässä vedessä vähintään puoli tuntia. Pilko sipulit ja kuullota ne pannulla. Purista sienet kuivaksi ja lisää 2/3 sienistä pannulle paistettavaksi. Lisää kermaa ja sienien liotuslientä ja soseuta keitto esim. sauvasekoittimella. Pilko loput sienet ja lisää keittoon "sattumiksi". Pilko tuoretta basilikaa vielä pinnalle.

Rapuja
Ravut ostimme pakasteena ja sulattelimme niitä vuorokauden jääkaapissa. Ennen ruokailua, kiehautimme ravut pikaisesti tillin kanssa. Kilon boksista (n. 20 kpl) riitti kahdelle ihan mainiosti. Ensi kertalaista hieman arvelutti rapujen tuijottavat silmät ja sojottavat koivet, mutta hirvityksestä pääsin ylitse ja sain rapuni kunniallisesti pilkottua.

Ravun jälkikäyttö = rapuliemi
Poimi tähdekasoista pois rapujen panssarit ja sakset. Huuhtaise ne kevyesti ja laita 180-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi.

Pilko porkkana, pala selleriä ja pari salottisipulia. Freesaa niitä rasvassa isossa kattilassa. Lisää 2 rkl tomaattipyreetä ja freesaa vielä tovi. Nuiji ravunkuoret sirpaleiksi ja lisää ne kattilaan. Lisää kattilaan pari desiä kuivaa valkoviiniä, litra kalalientä ja vettä, jotta kaikki peittyy kunnolla.

Anna kiehua tunnin verran, siivilöi, jäähdytä ja säilytä kylmässä. Jos et käytä lientä heti, keitä kokoon ja pakasta. Liemi on mm. loistava pohja kalakeitoille ja hyvä liemi äyriäisrisotoille.

Intiaaniruokaa

Siskon kanssa kokattiin loistavaa intialaista ruokaa. Hehkutin töissä etukäteen, että teemme "indiansk mat", ja työkavereilla oli taas hauskaa. Oikea muoto olisi ehkä ollut "indisk mat". No mutta, tässä siis inkkariruokamme resepti. Kannattaa testata! Oli ihan äärettömän hyvää. Mausteita laitettiin aika vapaalla kädellä, kehotan maistelemaan ja laittamaan oman maun mukaan. Jos ei ole ruokarajoitteinen, voi tofun tietysti vaihtaa takaisin alkuperäiseen vaihtoehtoon, tuorejuustoon.


Palak paneer (4 annosta, vegaanille soveltuva)

• 2 sipulia
• 4 valkosipulin kynttä
• 500 g pakastepinaattia
• 300 g kikherneitä
• ½ tuubia tomaattipyreetä
• 1 rkl jeeraa eli juustokuminaa (spiskummin på dansk)
• 1 rkl mustapippuria
• 1 rkl Intia-mausteseosta (korianteria, kurkumaa, sipulia, mustapippuria, fenkolia, kardemummaa, neilikkaa, kuminaa ja cayennepippuria)
• 1 rkl raastettua inkivääriä
• 200 g maustamatonta tofua
• 1 ruukullinen tuoretta korianteria
  

Kuullota pilkottu sipuli ja valkosipuli miedolla lämmöllä pannulla tilkassa öljyä ja Intia-mausteessa (muu samantyyppinen mauste käy myös)

Lisää kikherneet ja pakastepinaatti. Lisää tomaattipyree ja sekoita.

Lisää mausteet ja anna hautua n. 15 min.

Kuutioi tofu ja lisää kastikkeeseen varovasti sekoittaen.

Lisää vielä vajaa ruukullinen tuoretta korianteria ja anna hautua n. 10 min lisää

Korianteri-"raita"

• 1 prk (200 g) maustamatonta soijajogurttia
• tuoretta korianteria hienonnettuna (loput ruukusta)
• ripaus mustapippuria ja suolaa

Sekoita ainekset. Anna vetäytyä jääkaapissa sillä aikaa kun valmistat muun ruoan.

Sikapeuroja ja juoppoampiaisia

Sunnuntaina teimme siskon kanssa retken Dyrehaveniin, luonnonpuistoon Köpiksen pohjoispuolelle. Peurapuisto on yli 1000 hehtaarin kokoinen metsä/puistoalue, jossa vilistää eri näköisiä peuroja, yhteensä n. 1000 yksilöä. Näimmekin muutamia tyyppejä, ehkä jopa sikapeuran (sika deer). Peurapuiston etelänurkassa sijaitsee maailman vanhin huvipuisto Bakken (miksi joka toisessa kaupungissa on maailman vanhin huvipuisto?). Joku voisi kyseenalaistaa luonnonpuiston ja huvipuiston yhteensopivuuden, mutta eivät tanskalaiset. No jaa, puistojahan ne on molemmat.


Tarkoituksena oli kävellä laajaa aluetta ympäriinsä, päätyä "Eremitaasilinnalle" ja pitää piknikkiä jossain välissä. Kaikki nämä tavoitteet toteutuivat. Ikään kuin. Aloitetaan ympäri harhailusta: Löysimme puiston kartan, ja totesimme tyytyväisenä, että kaikki teiden nimet on merkattu siihen, kätevää. Maastossa ei vain ollut minkäänlaisia merkintöjä. Päätimme olla välittämättä siitä, ja kävelimme ainakin tunnin mielestämme oikeaan suuntaan. Ja kun Eremitaasi vihdoin löytyi saavuimme sinne päinvastaisesta suunnasta. Siinä tuli nähtyä melkein koko puistoalue! Tutkailtuamme karttaa ja maastoa pääsimme muutaman yrityksen jälkeen yksimielisyyteen siitä missä on meri, missä olemme me ja miten pääsemme takaisin eteläiselle portille.

Eremitaasilinna oli hieno, mutta yllättävän pieni, rakennus keskellä peltoa. Sinne ei päässyt sisään, joten katselimme vain portinpylväitä (kuva). Eremitaasin ympärillä pelloilla laidunsi suuria peuralaumoja. Samoilla pelloilla sijaitsi golf-kenttä. En tiedä kummat häiritsivät kumpia. Linnan ympäriltä olisi voinut kuvitella myös löytävänsä kahviloita tai muuta aktiviteettia. Ei löytynyt, mutta oli sentään vessa.


Harhailun lomassa yritimme pitää piknikkiä eväinä nektariineja, sipsejä ja kaljaa (loistava kombinaatio). Ampiaiset halusivat kuitenkin osalliseksi piknikistämme, joten päätimme nauttia virvokkeita liikkuen, välillä melko vauhdikkaastikin. Arvatkaapa minkä perään ampiaiset olivat eniten? Voisi luulla että kypsät nektariinit kiinnostaisivat ampiaisia, mutta nämä hullut tanskalaiset pistiäiset himoitsivat vain olutta! Vaikka avatun oluen suun peitti millä, ne yrittivät sankoin joukoin tunkea väkisin sisään. Taistelu oluesta peurapuistossa päättyi, kun kaadoimme loput oluet maahan. No, ne oli pahaa ruotsalaista leikkiolutta anyway. Suomalainen kollega tiesi muuten saman erikoisuuden tanskan ampiaisista. Tämä on siis todistettu, juoppoja ovat.

Matka puistoon oli jo seikkailu sinänsä. Sisko sai ostettua edestakaisen lipun Malmöstä perille asti. Minulla on kuukausikortti, joka sisältää kaksi vyöhykettä myös Köpiksessä. Peurapuisto oli vyöhykkeellä 4, joten tarvitsin jatkoa korttiini. Lippuautomaatit ovat yleensä käteviä käyttää, mutta käyttämästäni yksilöstä ei saanut valita kohdetta minne menee, piti tietää kuinka monta vyöhykettä haluaa. Ja miten valita, jos on jo ehkä kaksi ennestään. Juna oli lähdössä, joten päädyin ostamaan neljä vyöhykettä. Ajattelin että piisaa sitten ainakin. Ehkä kaksi olisi riittänyt. Köpiksessä on käytössä myös leimattava 10-kerran kortti, josta maksettaessa kone "klippaa" pois aina yhden osion kerrallaan. Kuulostaa yksinkertaiselta (ja on Suomestakin tuttu). Mutta jos klippekortti on sininen, tietylle vyöhykkeelle pääsyyn riittää yksi "klippi", punaisella klippekortilla tarvitaan jo kaksi. Vihreästä ei mitään hajua. Ja riippuu mille vyöhykkeelle pitää päästä. En omista klippekorttia. Enkä osta. Minkään väristä.

Paluumatkalla unohdin vielä takkini junaan. Kävin heti asemalla kyselemässä sitä. Tanskalainen setä kysyi "Where did you leave the train?" Hmm, en minä junaa kadottanut, vaan takin. Ja juuri äsken. Ei löytynyt takkia. Menin seuraavana päivänä kyselemään päärautatieasemalta. Tanskalainen täti kysyi "Do we have your coat?" Niin, sitähän yritin juuri selvittää. Ja kyllähän heillä oli! Takki pääsi takaisin hellään huomaani. Tanskalaisilla on mielenkiintoinen tapa esittää kysymyksiä.

Malmö Festivalen – osa 2: tukka tuiskeessa

Vihdoin sain siskon tänne kokonaiseksi viikoksi ilottelemaan kanssani. Jälkimmäinen osa festivaalia on koettu siis ystävän kanssa! Yksin ollessa tulee keskityttyä ehkä intensiivisemmin pelkkään musiikkiin ja omaan oloon, toisen kanssa saa jakaa tunnelman.

Heti siskon saavuttua Ruotsin kamaralle (tiistaina) kiirehdimme kuuntelemaan Dropkick Murphysiä. Äänen voimakkuus oli noussut huomattavasti edellisistä keikoista. Hivuttauduimme torin takalaitaa kohti ja silti särki korvia. Niin, korvatulpat oli tyypillisesti kotona, eikä siihen hätään löydetty infopistettä, josta niitä olisi saanut.


Keikka eteni hengästyttävään tahtiin. On siinä vanhoilla äijillä energiaa. Hämmästyin, kun kuulin yhtäkkiä tutun kappaleen. Kyseessä oli kuitenkin tunnettu irlantilainen kapakkilaulu. En ole siis kyseistä bändiä kuunnellut niin, että muuten kappaleita tunnistaisin. Reipasta menoa oli kyllä mukava katsella ja kuunnella. Harmi, kun huoli kuulosta varjosti hieman keikasta nauttimista. Muutenkin äänentoisto oli aika surkea. Pohdittiin siskon kanssa, josko olisi vaikuttanut Mike Patton –elämykseenkin. Sisko oli nimittäin yksi kyseistä artistia Ilosaaressa kehuneista. Ja oli edelleen sitä mieltä, että miehen ääni on aivan omaa luokkaansa, ja juuri se ääni itseäni välillä häiritsi. Mene ja tiedä.

Keikan jälkeen kävimme vielä olutterassilla, kun jano yllätti. Seuraava artisti ehti aloittaa keikkansa virvokkeita nautiskellessamme. Kyseessä oli ehta ruotsalainen rokkari Anders Wendin bändinsä Moneybrother kanssa. Herraa oli monessa artikkelissa kehuttu maasta taivaaseen mm. tittelillä ”kirkkain rockikoni Ruotsissa”. Joo-o. Seurasi iloista ruotsalaista iskelmäpoppia. Kuuntelimme sitä kolme kappaletta ja päätimme lähteä kotiin. Ehkä tämä olisi pienessä nousuhumalassa, iloisella mielellä toiminut. Ehkä ei. Suomalainen kaipaa synkkyyttä!

Torstaina vuorossa oli Flogging Molly, jota olin itse odottanut ehkä eniten. Laitettiin sitä ennen ruokaa (intialaista, nam! resepti saapuu myöhemmin) ja juotiin pari pulloa viiniä. Niiden voimalla keikka sujui varsin iloisissa merkeissä. Äänen voimakkuuskin oli siedettävämpi kuin edellisellä keikalla (vai oliko viinillä vaikutusta asiaan?). Suussa napsui sen verran, että keikan jälkeen illan teeman mukaisesti suuntasimme irkkupubiin, ja otimme viskit. Hauska meno pubissa vei mennessään ja illan toinen bändi, Millencolin kävi vain hetkellisesti mielessä. Torstaista väsyneenä jäi väliin myös perjantaina festivaalit lopettanut Opeth. Oli kuulemma ollut hyvä.

Malmö Festivalen – osa 1: tukka tekee tunnelman

Jokavuotinen Malmö Festivalen alkoi perjantaina ja jatkuu yli viikon. Kaupungin keskustassa on ilmaista ohjelmaa joka päivä: bändejä, elokuvia, ruokaa, kulttuuria jne. Ohjelmaa on niin paljon, että valinnanvaikeus on varsin suuri. Itse poimin viikonlopun ohjelmaksi tuttuja artisteja ja ensimmäisenä huomioni kiinnittäneitä akteja.

Perjantaina kävin Stora Torgetilla kuuntelemassa ABBA-veisuja. Kyseessä oli maailman suurin kiertävä ABBA-show, joilla oli mm. lupa valmistaa täydellisiä kopioita ABBA:n esiintymisasuista. Voisi kuvitella että ABBA toimii nostalgisena kuorolauluna hyvin, mutta laulajattaren vaalea hiuspidennys oli juuri yhtä teennäinen kuin koko esitys. Ei auttanut edes etukäteen nautittu viski-vahvistus.

Lauantaina piipahdin päivällä katsomassa tanssiesityksiä: bolivialaista kansantanssia, napatanssia ja rivitanssia. Piti vähän verestää muistoja ja käydä rivissä tanssahtamassa myös. Vaikka taso oli mitä oli, niin oli tädeillä ainakin lystiä. Mukaanlukien tämä täti.. Kävelin myös katselemassa menoa ihan yleisesti. Tapahtumapaikkoja on monia, joten kilometrejä kertyi. Laahustin lopulta kotiin villisika-pitakebabin kanssa huilaamaan ennen iltaa.

Illalla Stora Torgetilla esiintyi kotimainen (ruotsalainen!) Looptroop Rockers. On sillä Promoella vaan uskomattomat ne rastat. Alun jälkeen porukka lämpeni pojille pikku hiljaa, mutta mietin että on varmaan vaikea soittaa ilmaiskonserttia noin sekalaiselle yleisölle. Itse unohduin seurailemaan niitten rastojen heiluntaa. Osa biiseistä oli ruotsiksi, niin meni se sanomakin vähän ohi. Keikka oli niinkuin Promoen rastat, rytmikkäästi heiluva! Vanhaa väsytti, joten en jaksanut jäädä seuraamaan seuraavaa konserttia, vaikka artistin nimi kuulostikin suomalaisittain mielenkiintoiselta: Timo Räisänen (never heard). Ja Looptroop kiittää!


Sunnuntaina kävin leffateltassa katsomassa puolalaista romanttista komediaa. Vanha puolalainen setä vieressäni hohotti ääneen koko leffan ajan. Saattoi olla jotain kansallisia juttuja, jotka ei vierasmaalaiselle ihan auenneet. Ihana sunnuntai-iltapäivän leffa, melko harmiton, vähän hauska. Ja leffakatsomo oli rakennettu sohvista! Mikäs siinä oli elokuvasta nauttia sohvan uumenissa.



Illalla soitti Stora Torgetilla Mike Patton. Tätä konserttia olin odottanut siitä saakka kun Ilosaarirockissa onnistuin sen missaamaan. En tiedä muusta yleisöstä, mutta itse en ainakaan tiennyt mitä odottaa kombolta Mike Patton, Malmön sinfoniaorkesteri ja 50-60-luvun italialainen popmusiikki. Periaatteessa akateemisen, jonkun verran ympäristötietoisen, kulttuuristakin kiinnostuneen, kolmekymppisen nuoren naisen ehkä kuuluu pitää juuri tämänkaltaisista performansseista. Pidinkö? En aluksi. Odotin jotain suurempaa, jotain koskettavampaa, jotain hurjempaa. Kun sitten keikka kasvoi suuremmaksi, koskettavammaksi ja hurjemmaksi, olin myyty. Patton siirtyi tunnelmasta toiseen pelottavalla vauhdilla - lähes agressiivisesta tunteellisen kautta kepeään – ja vei yleisön mukanaan. Olin valmis perumaan kaikki pahat ajatukseni, kun tunnelma katosi jonnekin. Oli vain Patton, jonka ääni oli yhtäkkiä ristiriidassa kauniin orkesterimusiikin kanssa. Megafonin kautta mikrofoniin laulaminen ei vakuuttanut minua.

Loppukeikasta osa tunnelmaa palautui vähitellen, mutta ei enää aiemman kaltaiseksi tunnemyrskyksi. En tiedä, oliko vika omassa päässä. Ilosaaressa kuultujen kehujen perusteella jotain puuttui. Ehkä se toisen päivän festarikänni? Vai laajempi tajunta, viisaampi mieli? Latteana yhteenvetona voin todeta kyseessä olleen "ihan mukava tapa viettää sunnuntai-iltaa kuitenkin". Ja se tukka. Se oli taakse sliipattu ja liukas, kuten keikan tunnelma, josta oli vaikea saada ajoittain kiinni.

Heppoja ja hattuja

Sunnuntaina Malmössä ratsastettiin Jägersron laukkaradalla "Svenskt Derby 2008". Olin elämäni ensimmäistä kertaa laukkakisoissa. Suomessa olen käynyt raveissa, mutta käsittääkseni laukkakisoja ei Suomessa järjestetä. Ruotsissa laukkarata sijaitsee raviradan yhteydessä, kulkien sen ulkopuolella. Derby-nimeä käytetään yleisesti kolmevuotiaille hevosille tarkoitetusta laukkakilpailusta, mutta sitä voidaan käyttää myös mistä tahansa kilvoittelutyyppisestä tapahtumasta.





Kylmästä ja sateisesta säästä huolimatta naiset olivat pukeutuneet leninkeihin ja toinen toistaan hienompiin (?) hattuihin. Tallikahviosta sai ostaa shamppanjaa juhliakseen suosikin voittoa. Tai ehkä lämmitelläkseen, jos oli typeränä lähtenyt leninki päällä tuuleen ja sateeseen. Englantilainen huippujockey ei saanut ratsastaa puhallettuaan 0,49 promillea. Taisi olla viihteellä edellisiltana.



Hevoset tuotiin radan viereen kehään kävelemään. Harva niistä malttoi kävellä. Viimeistään silloin kun jockeyt aloittivat selkään nousun, laukkaili moni hevonen jo paikallaan. Siirryttiin radalle ja lähtöbokseihin. Ovien avauduttua hevoset syöksyivät ulos lähtökarsinoista, hyvän lähdön saaminen on tässäkin lajissa tärkeää. Heikot jäivät jo alkumetreillä joukosta ja johtopaikasta taisteltiin. Maalisuoralla kaikki peliin. Yleisö innostui kannustamaan suosikkejaan, jockeyden raipat viuhuvat, hevoset kiristivät tahtia ja taistelivat maaliin. Kisan jälkeen hevoset puuskuttivat kilpaa ratsastajien kanssa.

Märän sään vuoksi sekä hevoset että jockeyt olivat hiekalla kuorrutettuja. Jockey-ystäväni kertoi, että tälläisellä kelillä puetaan viidet lasit päällekkäin. Hiekan lentäminen naamaan ei varmaan tunnu järin mukavalta. Maalissa kaikki näyttivät kuitenkin tyytyväisiltä, urakka oli siltä päivältä ohi.

Punaisia nakkeja

Omituisten (punaisten) ruokien lista Tanskanmaalta jatkuu. Tässä jaksossa tutustumme punaiseen nakkiin (rød pølse). Perjantaina oli kanttiinissa ruuaksi tee-se-itse-hodari, ihan hauskaa perjantairuokaa. Kattilassa vaan killui kirkkaanpunaisia nakkeja sämpylöiden väliin laitettavaksi. On kuulemma hyvin perinteistä ruokaa taas, kollegat kertoivat.

Aikoinaan päivän vanhat nakit värjättiin punaisiksi, erotukseksi tuoreista nakeista. Punaisesta väristä tuli kuitenkin niin suosittu, että pian kaikki halusivat värjätä nakkinsa punaiseksi. Kyseisen väriaineen epäiltiin aiheuttavan allergiaa ja se kiellettiin Tanskassa 1981. Nykyään punainen väri saadaan jonkinlaisesta kombinaatiosta väriaineita: E120, E160b ja E172.

Törmäsin nakkeihin Ruotsin puolellakin kaupassa. On ne vaan hurjan näköisiä kavereita.

Mutta pata kattilaa soimaa, tiesittekös tätä Suomalaisista nakeista:

"Finland cuisine is noted for hot dogs with a unique dye, lending an almost lavender color to all dogs. Finns eat their dogs with salt and pepper sprinkled on top." Luotettavana lähteenä Wikipedia.

Mansikkahilloa ja kermavaahtoa - maidolla!

Tänään oli jälkkäriksi töissä lettuja (pandekager). Tuli mieleen hauska sekaannus noin kuukausi sitten, kun vain kuvittelin saavani kyseistä herkkua.

Voileipäpöydän päähän oli nakattu kipolliset mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Vesi kielellä odotin lettujen saapumista.. turhaan. Näin, kun joku kävi noutamassa jälkiruokaa: ensin lusikallinen mansikkahilloa lautaselle, sitten lusikallinen kermavaahtoa - ja mitä ihmettä - maitoa koko komeuden päälle! Tiedusteltuani asiaa tanskalaisilta kollegoiltani sain kuulla, että kyseessä on hyvin perinteinen tanskalainen jälkiruoka: punaista puuroa kermalla (rødgrød med fløde). Maistoin kyseistä herkkua, ja ihan maistui mansikkahillolta ja kermavaahdolta maidon kanssa, ihan sama mitä väittävät.

Reseptejä vaikuttaa olevan yhtä monia kuin on jälkiruuan valmistajia, mutta perusraaka-aineena on punainen viinimarja ja muut punaiset marjat, jotka muussataan sokerin kanssa ja paksunnetaan perunajauholla. Joissakin kuvissa näkee ihan kiisselin näköistä tavaraa juoksevan kerman kanssa, toiset taas muistuttavat näkemääni hilloversiota. Meillä kyllä oli kerma kaiken lisäksi vatkattu vaahdoksi.

Jälkiruuan nimi "rødgrød med fløde" on myös jokseenkin hankala lausuttava (lausuntaohjeita YouTubessa). Toisen maailmansodan aikana Tanskassa testattiin ja karsittiin pois saksalaisia soluttautujia juuri tällä fraasilla, kertoo Wikipedia.

Tuntuu olevan edelleen hauskutusfraasi, jolle nauretaan kun ei-tanskalainen yrittää saada kielen taipumaan oikein. Ja mikäs siinä, aika hauskaltahan tuo oma yrittämiseni ainakin taisi kuulostaa.

Eteisjuna idiooteille

Jos on valittamista Suomen VR:ssä, niin ei tämä naapurimaankaan joukkoliikenne osattomaksi jää. Työmatkat taittuvat junalla huristaen Øresundsbron (Juutinrauman silta) yli, toisinaan myös erittäin miellyttävästi. Välillä kuitenkin paikallisen rautatieyhtiön ratkaisut yhdessä rakkaiden kanssamatkustajieni kanssa saavat hermoni riekaleiksi.

Mikä tarve ihmisillä on jäädä seisomaan junan eteiseen? Jos junassa on ruuhka-aikana kolmasosa normaalista vaunumäärästä (well done SJ/DSB!), niin onhan se selvää että ahdasta tulee. Ja vielä jos kuulutetaan (okei, tanskaksi, ehkä kaikki ei tajunnu) että voitteko mennä peremmälle käytävälle seisomaan, että kaikki mahtuvat kyytiin, niin mitä tapahtuu? Oikein, ei mitään. Junamatkustajilta pitäisi vaatia junailukortti, jolla itsekukin todistaisi kykynsä käyttäytyä junassa. Ja niille eteismatkustajille voisi olla erillinen idioottivuoro - junassa, joka on pelkkää eteistä.

Hieman kehuja valituksen päätteeksi: näissä Øresund-junissa on aina myös hiljainen vaunu, jossa elektroniset laitteet sekä oma suu on oltava suljettuina. Oi, sitä rauhaa, kun saa hetkeksi nukahtaa vielä aamulla. Tai lukea hiljaisuudessa kirjaa kotimatkalla. Näinkin suvaitsevalla ja sosiaalisella mielellä siis tänään.. :)

Lasikuutioita vedellä

Viime viikolla käytin ensimmäistä kertaa eri metrolinjaa (sitä toista niistä kahdesta) ja näin uusia maisemia Kööpenhaminasta. Mietin taas kerran tanskalaisten arkkitehtuurista mieltymystä suunnitella lasisia kuutioita, joista virtaa vettä ali tai vierestä. Varsin tyylikästä on, mut voisi kai sitä jotain muutakin välillä..

The Ørestad Building

http://www1.itu.dk/sw667.asp

The Royal library, "The black diamond"

Ja normaalin työmatkan varrella kuutioita nousee kuin lasisia sieniä sateella. Niiden nimistä ei vaan ole mitään havaintoa, you'll just have to take my word on that.

Mitä?!?

Ulkomailla asuminen herättää paljon mielipiteitä, havaintoja ja huomioita, joiden on kertakaikkisen pakko päästä ulos. Haluan julkisesti päivitellä tanskalaisten omituisia ruokailutottumuksia, arkkitehtuuria tai kieltä. Tai ruotsalaisten kestorusketusta ja kestoiloisuutta. Jos tapauksesta on kaksi esimerkkiä, voi jo varmuudella yleistää (toisinaan yksikin erityisen vahva esimerkki riittää). Puolen vuoden Øresundin alueella oleskelun jälkeen olen kyseisen kulttuurin ja asujaimiston asiantuntija.

Joten täältä pesee. Omia kokemuksiani ja ajatuksia muulta maalta.